En osaa kirjoittaa.
eräs ei syö
ja nyt toi toinen on surullinen
ja vielä kolmaskin
Itkettää mutta se ei vain tule
Haluaisin vain nukkua ja nähdä hyviä unia
Tämä viikko oli osittain ihana ja oli suhteellisen hyvä olla
ja en syönytkään parina päivänä hirveästi
ja luulin että se jatkuisi
mutta ei.
Keittiö on vieressä ja itkettää
haluan ruokaa mutta en voi ja oksettaa ja ällöttää koska olen ällöttävä.
Pelkään että syön, sillä silloin en osaa lopettaa
Joinakin päivinä en syö niin paljon, sitten yhtäkkiä ahmin paketillisen keksiä
Enkä juuri nyt sen vuoksi pidä itsestäni kovin paljon.
ja kaksi viinirypälettä ja salaattia ja leipä ja kaksi purkkaa.
Ja bodystepissä ei tuntunut niin rankalta, en kuluttanut tarpeeksi. Ja kaikki ovat koko ajan kotona vaikka äiti tekee kahta työtä.. En halua olla täällä
lauantaina, helmikuuta 16
lauantaina, helmikuuta 2
sdfsdd
Jotenkin tosi sekava olo. Hymyilyttää mutta ahdistaa ja en tiedä. Äiti oli ilmeisesti lukenut mun ruokapäiväkirjaa missä luki vähän kaikkea muutakin, ja nyt se tyrkyttää koko ajan ruokaa ja lihon. Ja luulen että oon menettämässä hiljalleen ne viimeisetkin rippeet jostain mistä pitää kiinni enkä tiedä mitä vieläkin teen täällä. En tosiaankaan tiedä. Ja sajkdas oon jotenkin etääntynyt hirveästi muutaman ihmisen kanssa, luulen ettei ne enää hirveästi jaksa mua koska no oon minä. Ja niillä on muitakin eikä ne tarvitse mua samalla tavalla kuin minä niitä ja oon jo monta viikkoa lojunut kotona tekemättä mitään koulua, harkkoja, yhtä lenkkiä, yhtä kankaidenostamisreissua, ja yhtä steppikertaa lukuunottamatta. Ja se kaikki aika on mennyt koneella.
Jotenkin oon huomannut että oon onnellisimmillani koulussa. Ei tarvitse olla kotona, ei tarvitse syödä, saa olla ihmisten kanssa. Ensi viikolla alkaa uusi jakso ja lauantaina on kisat, ahdistaa koska oon tälläinen ja en osaa mitään ja vain pyörin siellä lavalla.
Lähes joka hetki rukoilen mielessäni kuolemaa. Ei tässä ole enää mitään järkeä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
