Jotenkin tosi sekava olo. Hymyilyttää mutta ahdistaa ja en tiedä. Äiti oli ilmeisesti lukenut mun ruokapäiväkirjaa missä luki vähän kaikkea muutakin, ja nyt se tyrkyttää koko ajan ruokaa ja lihon. Ja luulen että oon menettämässä hiljalleen ne viimeisetkin rippeet jostain mistä pitää kiinni enkä tiedä mitä vieläkin teen täällä. En tosiaankaan tiedä. Ja sajkdas oon jotenkin etääntynyt hirveästi muutaman ihmisen kanssa, luulen ettei ne enää hirveästi jaksa mua koska no oon minä. Ja niillä on muitakin eikä ne tarvitse mua samalla tavalla kuin minä niitä ja oon jo monta viikkoa lojunut kotona tekemättä mitään koulua, harkkoja, yhtä lenkkiä, yhtä kankaidenostamisreissua, ja yhtä steppikertaa lukuunottamatta. Ja se kaikki aika on mennyt koneella.
Jotenkin oon huomannut että oon onnellisimmillani koulussa. Ei tarvitse olla kotona, ei tarvitse syödä, saa olla ihmisten kanssa. Ensi viikolla alkaa uusi jakso ja lauantaina on kisat, ahdistaa koska oon tälläinen ja en osaa mitään ja vain pyörin siellä lavalla.
Lähes joka hetki rukoilen mielessäni kuolemaa. Ei tässä ole enää mitään järkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti