Eräs oli täällä ja se teki hetkeksi onnelliseksi
tuntui onnelliselta kävellä käsikynkkää pieni hetki tähtien ja kuun alla
ja halata vaikken osaa
ja vaikka nenä jäätyi
ja varpaat
ja istua keittiön lattialla koiran kanssa ja puhua kaikesta turhaakin turhemmasta
ja olla nostettavana syliin
Ja ikävä toista
pelkään että se lähtee ja vaihtaa mut vaikka onkin sanonut ettei kukaan voi korvata mua, ettei se ole sama asia
miksi aina jotenkin loukkaan kaikkia?
Miksi täytyy piilottaa paha olo ylipirteyden taakse, miksen osaa olla normaalisti? Aina joko tai, kikattava ärsyttävä yliaktiivinen minä joka esittää tyhmempää kuin onkaan, tai hiljainen syrjään vetäytyvä minä? Miksimiksimiksi?
Asadlasd... Kuinka alas voi ihminen vajota?
Apua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti