En ole kuunnellut tätä kappaletta vuosiin. Nyt löysin tän sattumalta youtuben syövereistä ja itkettää itkettää itkettää mutta itku ei tule. Tulee hirmusesti kaikkia muistoja mieleen. Tulee mieleen kun istuin kivellä metsässä sinä yhtenä päivänä. Ja kun tää tuli radiosta autossa sinä yhtenä toisena päivänä, silloin satoi.
Ja itkettää vielä lisää koska tuntuu että puhuisin ton erään kanssa viimeistä kertaa. Ikinä. Tuskin kuolen mutta en tiedä sakldas oon ihan eksyksissä kaiken kanssa, ahdistaa, haluan nukkua tän elämän ohi ja sitten pois. En vaan jaksa enää, tässä ei oo mitään järkeä. Jos mietitään et laihtuminen on noin samalla viivalla ystävien kanssa, enkä todellakaan haluaisi elää ilman ystäviä vaikka olisinkin laiha, joten miksi haluaisin elää jos en laihdu vaikka onkin ystäviä. Mulla on kylmä ja ei tarpeeksi nälkä ja vaikka toisaalta pelkään yksin jäämistä, tällä hetkellä olisi vaan hyvä jos kaikki lakkaisi välittämästä. Ja pelkään että satutan jotain, pelkään salsakkls en tiedä. Tää teksti on ihan kauheeta mutten jaksa miettiä mitä kirjoitan tai miltä se kuulostaa tai näyttää ihan helvetin sama, pakko vaan kirjoittaa jotain, keksiä sormille tekemistä. Kuluttaakin enemmän vaikka mitä se muka enää hyödyttää..
Miks oon näin minä
Miksi kyselen aina typeriä ja turhia kysymyksiä
voi saatana vihaan itseäni enemmän kuin pitkään aikaan. Sisäistä itseäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti